tiistai 9. elokuuta 2016

Aloha kai




Eilen illalla menin parvekkeelleni katsomaan punaisia pilviä, jotka liikkuivat nopeasti ylitseni. Kuuntelin, kuinka lehdet tanssahtelivat puissa. Tuuli toi meren suolaisen tuoksun luokseni. Aivan kuin se olisi tiennyt, kuinka paljon sitä rakastankaan. Hetken tuntui, etten edes olisi täällä. Olin unelmissani.




Meren nähdessäni sanon, aivan tietämättömästi ja tottuneesti, salaa mielessäni: "hei meri". Meri on aina yhtä hieno, olkoon se sitten tyyni tai täynnä vaahtopäitä. 








Empty your mind, be formless. 
Shapeless, like water. 
If you put water into a cup, it becomes the cup. 
You put water into a bottle and it becomes the bottle.
You put it in a teapot, it becomes the teapot. 
Now, water can flow or it can crash. Be water, my friend.

-Bruce Lee



tiistai 28. kesäkuuta 2016

Aika



Sanotaan, että aika on rahaa. Aika on kuitenkin paljon enemmän kuin raha. Ei rahassa mitään vikaa ole, vaikkei siitä niin välittäisikään. Aika on arvokkaampaa kuin raha, jos sille antaa arvoa.

Aika on menneisyyden muistoja. Aika on tulevaisuuden tuulahduksia, mutta vasta huomenna, koska aika on nyt. Minä olen nyt, sinäkin.

Ajattelen aikaa jonkun kanssa. Sitä, kuinka muutaman tunnin yhteinen aika voi merkitä enemmän kuin voi ikinä arvatakaan. Se aika jää joskus asukiksi ajatuksiini. Kun joku tärkeä ihminen lähtee luoltani, tulee tyhjyys, vaikka olisinkin halunnut olla yksin. Hetkisen tarvitsen aikaa vain ollakseni, jotta voin taas kaivata jotakuta. Ja niin ikävöin sanoja, eleitä, ilmeitä ja kosketuksia.


Ajattelen aikaa, jolloin istuskelen yksikseni. Kuinka paljon voinkaan itselleni antaa, jos sallin sen kaiken hyvän tulla luokseni. Katson taivaan pilviä ja kuuntelen meren aaltoja, ne saa minut täyttää.

Aika on minulle annettu. Kaikki on kiinni siitä, miten sen käytän. Olenko pidättyväinen ja peloissani, koska olen epävarma, sillä olen jo aiemmin joutunut sateeseen ja kastunut läpimäräksi kyynelistä. Olenko päättäväinen, koska tiedän, etten voi menettää mitään.

Siten sieluni on olemassa ja elossa.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Entä, jos eksyn

Tykistölahti


Äiti: "Yritä nauttia tästä ajasta."

Ajasta tästäkö?

Minä: "Tiedän."

Sillä tulee aikoja, jolloin muistelen tätä aikaa. Tulee aikoja, jolloin toivon, että olisin nauttinut tästä ajasta. Tulee aikoja, jolloin tulen kaipaamaan tätä aikaa. Vaikka tulee uusia aikoja. 
Silti odotan huomisen koittoa.

Entä, jos eksynkin enkä löydä enää takaisin. Mitä sitten tapahtuu? Luotin, mutten enää. Vai luotinko sittenkään. Ehkä, jos eksyn, tulen eksymään siksi, että en luottanutkaan.


Tykistölahti
















Aurinko saattaa paistaa, mutta miksi menen pilvien alle.

Mutta tämä auttaa:
Ja sinä.





lauantai 6. helmikuuta 2016

Saisinko vaihtaa planeettaa?

Mitä siitä saat, jos kohtelet huonosti? Mitä siitä saat, jos haukut? Mitä siitä saat, jos yllytät muitakin haukkumaan? Kysyn, mitä sielusi siitä saa.

"Whenever anyone has offended me, I try to raise my soul so high that the offense cannot reach it."
-René Descartes

Joka viikko törmään julmuuteen, myös omassa sisimmässäni. Milloin eläimiä on kohdeltu kaltoin, milloin ihmisiä. Tulee paha olo. Saisinko muuttaa jonnekin toiselle planeetalle ja unohtaa kaiken tämän maailman pahan?

Olen tullut tarkaksi pahojen ajatuksien ja sanojen suhteen. Haluan mennä pois niiden luota, olen jo matkalla. Haluan edustaa rauhaa ja rakkautta. Näiden lisäksi haluan olla suora joka tilanteessa, ystävällinen, mutta suora. Reiluus ei ole sitä, että sanotaan kauniita sanoja ja kierrellään asioita, jotta toiselle tulisi hyvä mieli. Reilu on ystävällinen, mutta rehellinen. Todenmukainen.

Kun maailman pahuus yllättää, etsin hyvyyttä, koska luulin pienen hetken, että kadotimme sen. Jokainen voi löytää sen käsistään, sydämestään, sielustaan. Ei hätää, se on kanssamme koko ajan alusta loppuun. Ehkä meistä jokainen pitää siitä vain niin tiukasti kiinni, että se hukkuu huoliimme eikä pääse loistamaan muille. Päästän irti hyvyydestä, jotta hyvyys voi ottaa minut syleilyynsä. Hyvyys saakoon olla neuvonantajani, jotta voin aina kulkea valossa ja tuoda valoa sinnekin, missä sitä ei ole.
























P.s. Rakastan, rakastan, rakastan Lintsin maailmanpyörän valoja.


maanantai 18. tammikuuta 2016

Kunhan mietin ja mietin liikaa




Edelleen hämmennyn kovin helposti elämästä. Tilanteista, joissa en tiedä. Löydän itseni jommasta kummasta ääripäästä, ojasta, en tieltä. 




Tiedänkö, milloin minun täytyy olla kärsivällinen?  Milloin olen kärsimätön? 
Tiedänkö, milloin odotan liian kauan? Mikä on liian kauan?
Tiedänkö, milloin lopettaa? Onko se luovuttamista? 
Tiedänkö, milloin jatkaa? Onko jatkaminen turhaa?

Milloin minun täytyy antaa periksi? Silloinko, kun edes kahden tähden sudoku ei avaudu.

Tietävätkö muut, etten enää tiedä. Eihän sillä ole väliä, mutta mahtavatko he ymmärtää mielessään.




Vaikka en ole ollut koskaan näin iloinen elämäni aikana, tuntuu, että nyt on enemmän mietittävää kuin ennen. Huolta. Sinäkin näet, kuinka syvällä sisimmässäni mietin asioita, sillä minäkin näen sinun miettivän. Sen näkee, liekö siitä uskaltaa kysyä.




sunnuntai 27. joulukuuta 2015

"Ajatella, minä melkein luovutin"

Olen kiitollinen. Tämä vuosi antoi minulle aivan kaiken. Kaiken. Muutin Helsinkiin opintojen perässä ja sain enemmän kuin olisin ikinä uskaltanut toivoa. Ystäviä. Hetkiä. Vuosi näytti parhaita puoliaan yhä enemmän loppua kohden.
Nyt kuitenkin tuntuu, että kestävyys alkaa loppua, sillä tämä vuosi opetti minulle paljon. Väsyttää.

Postauksen kuvat on otettu alkuvuodesta, jolloin Kaisa ei vielä tiennytkään kuluneen vuoden mahtavuutta. Kuvat räpsäisi armas ystäväni Veera.



Vuonna 2015 olen kysellyt itseltäni kuulumisiani. Onnellisuus vaikuttaa välillä niin häilyväiseltä. Yhtenä päivänä voin vastata positiivisesti ja taas toisena negatiivisesti. Fiiliksen mukaan.

Olen tarkkaillut itseäni. Mitä vastaan, mitä suustani pääsee, kun kuulumisiani kysytään. Nykyään niitä kysytään minulta jotenkin aiempaa enemmän. Samalla olen tarkkaillut myös muiden vastauksia ja yrittänyt päästä pintaa syvemmälle.

Voiko onnellisuus olla kiinni jostain yhdestä asiasta? Välillä siltä tuntuu. Tarvitsen sen asian, jotta voin olla kokonainen. Unohdanko helposti muut asiat, joista olen iloinen.

Ajattelen itseni pyörryksiin.




Vuonna 2015 olen oppinut lisää siitä, mitä on vaalia itseä ja omia arvojaan. En olekaan jokaisena päivänä kävellyt arvokkaasti, vaan henkisessä kumarassa ja nöyristellut. Minun tarvitseekin vain olla se, joka olen, vaikka en edes tiedä vielä kuka olen. Etsin itseäni arvokkaasti, pää pystyssä.

Pystyn mihin vain.

Opettakoon ensi vuosi lisää. En oleta, että se olisi parempi kuin kulunut vuosi. En odota, että olisin itse jotenkin parempi.
Olkoon ensi vuosi sellainen kuin sen täytyy olla. Tiedän vain jo nyt, että siitä tulee mainio, sillä täytän sen rauhalla ja rakkaudella.

Kiitos minulle, sinulle ja heille.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Älä heitä maailman kauneimpia kukkia pois

Joskus olen sanojeni edessä aseeton. Asia täytyy sanoa, mutta heti kun olen sen koonnut sanojen seppeleeksi, en tiedä, mitä minun tulisi sanoa seuraavaksi. Juuri kokoamani seppele tekisi silloin mieli heittää vetiseen ojaan, vaikka sen kukat olisivatkin olleet maailman kauneimmat.

Jos seppeleen kukat ovat todellisia ja oikeita, ne eivät lakastu milloinkaan. Sen takia niitä ei saa heittää pois. Jos heitän ne pois, menetän jotain, jota minä olen. Minähän sen seppeleen tein.




























Olen oppinut, että kuunteleminen ja hiljaa oleminen on rikkautta. Olen luontaisestikin enemmän kuuntelija kuin äänessä olija. Maailma ja ymmärtävät silmät ovat kuitenkin rohkaisseet minua avaamaan suuni ahkerammin kuin ennen. 

"Great are the wonders that silence shows"

Sanon paljon turhaa, mutta pyrin kuitenkin tekemään niitä seppeleitä, joiden kukat ovat aitoja. Hapuilen, koska en halua puhua tyhjää. Opettelen, koska haluan puhua täydestä sydämestäni. Puhun suoraan, mutta en loukkaa.

Miksi lyödä toisia puheella, kun voi sanoa sanat, jotka halaavat ja palvelevat suurempaa tarkoitusta kuin ylemmyydentunnetta. En käännä selkääni, vaan pyörähdän ympäri nähdäkseni kaiken.